27. Aika sanoa hyvästit

Täällä blogin puolella en hirveemmin ole puhunut meidän omista eläimistä. Voisimpa vaikka lähipäivinä esitellä meidän elukat, jottei ne olisi ihan tuntemattomia kun/jos niistä tänne kirjoitan. 

'vanha ja viisas kissa' monet tapasivat meidän Teposta sanoa. Tottahan se oli, hän vältteli autoja sekä ennen tien ylitystä katsoi aina ettei autoja näy. Se pieni mustavalkoinen maatiaiskissa, joka ehti meillä viettää kunnioitettavat 10 vuotta ellei jopa enemmänkin. 

Tuo pieni kissa tuli meille vahingossa, kun silloinen kissamme oli karannut ja haettiin se löytöeläin kodista. Tepon otimme matkaamme, kun sitä ei ollut huolinut kukaan muu. Todellista kissan ikää ei tiedetty, mutta jo meille tullessaan se oli täysikasvuinen kissa, joten ikää sillä oli oltava jo yli kaksivuotta.

Näiden vuosien aikana on koettu milloin mitäkin. Huonoja muistoja ei tästä vanhuksesta olekkaan. Erityisesti naapurimme tykkäsi tästä herrasta ja kutsui häntä Kuperkeikaksi. Teppo kävi päivittäin naapurissa moikkaamassa ja pitämässä seuraa vanhalle ihmiselle. Siellä se sai paljon huomiota ja rapsutuksia- sitä mitä se eniten rakasti.

Reilu vuosi sitten käytettiin Teppo eläinlääkärissä perustarkastuksessa kun kaikki ei ollut hyvin. Silloin sillä huomattiin munuaisten olevan tuhoutunut 2/3 osaa, ja meille sanottiin ettei kissa välttämättä elä edes kolmea kuukautta. Sinnikkäästi kuitenkin Teppo jaksoi meitä vielä vuodenpäivät ilahduttaa, kunnes tuli aika sanoa hyvästit.

19.1.2015, päivä jota olin odottanut kauhulla jo pitkään tuli vastaan aivan liian nopeasti. Olin kuitenkin valmistautunut tähän, joten osasin tätä odottaa. Kuiskasin kissan korvaan hyvästit ja halasin, sitten pistettiin lopetuspiikki. Se kissa toi koko meidän perheelle, sekä naapurille päivittäisen ilon. Ja nyt kunnioitamme sen pienen kissan muistoa, joka pääsi parempaan paikkaan missä se ei tunne kipua </3

''Päättyi pitkä kaari elon,

väsynyt on saanut levon.

Nuku unta rauhaisaa.''

R.I.P Teppo 19.1.2015 <3